#Lissaboninkonnankoukut: Surffausta, synttäreitä ja supertyöpaikkatreenejä

Pari viikkoa sitten kävimme muutaman kämppiksen kanssa kokeilemassa surffausta. Caparicalle tois puol jokkee päädyimme vanhalla pakettiautolla. Meidän kokoonpanon lisäksi samalle surffitunnille matkasi myös kolme muuta, kaksi ranskalaista ja yksi puolalainen. Puolalainen tyttö itseasiassa paljastui myöskin fysioterapeuttiopiskelijaksi. Kun Piakin oli saanut ahdettua märkäpuvun oikein päin päälle, lähdettiin lämmittelemään surffilihaksia ja saamaan opastusta Atlantin aaltojen kesyttämiseksi. Vaikka suurimmaksi osaksi tyydyin seisomaan laudan kanssa aallokossa, oli minulla myös hetkeni, jolloin matkasin aallolla laudan päällä seisten - ilman että se päätyi joka kerta kaatumiseen. Suola- ja nestetasapaino pysyi hyvin balanssissa, kun välillä hörppi merivettä suun kautta ja välillä myös vähän silmien ja nenän. Rannalle takaisin hoiperrellessa silmät olivat kuin särjellä, mutta yhtä kokemusta rikkaampana!

A part of the crazy surf team

Viime lauantaina tuli vanhettua vuosi lisää ja Pia tarjosi Brown’s Coffeessa brunssin. Brunssi oli kattaukseltaan hyvin jälkiruokapainoitteinen, mikä ei missään nimessä huono asia ollut. Mm. pastel de natoja löytyi muutamassa koossa ja pannukakkujen päälle löytyi nutellaa! Näiden villien bileiden jälkeen salin kautta seuraavaan paikkaan syömään, joka valikoitui Ravintolapäivän kunniaksi erääseen kyseisen päivän ravintolaan - Happiest Belly Ever. Ravintolapäivä ei vielä ole aivan saavuttanut Lissabonin kokoista kaupunkia. Koko Lissabonista löytyi yksi ravintola (ja yhteensä kaksi koko Portugalista), johon päädyimme vierailemaan. Ihan jännä kokemus: stressaantunut emäntä ja tupa täynnä portugalilaisia. Lopputulemana istuttiin portugalilaiskaksion sohvalla yrittämässä puhua suomenruotsalaiselle ja ruotsalaiselle ruotsia, mikä kanssakeskustelijoiden toimesta vaihtui jostain kumman syystä englanniksi (kompastuskivi: "itä" ruotsiksi?? ). Mutta muffinssit olivat hyviä!

Työvoitto ja synttäripaketti onnellisesti haltuun toisella yrittämällä postitoimistosta sekä muutaman sähköisen yhteydenottolomakkeen täytön jälkeen. Ekan yrittämän vastaus oli "We don't have nothing with this code." Lisäkysymyksiin vastauksena sama lause korotetun äänen kera. Seuraavana päivänä tosin paketti löytyi eri henkilön toimesta. Kiitti asiakaspalvelusta CTT!

- Nita

Sunnuntai kului Freeportissa, outlet-ostoskylässä joen toisella puolella. Matka taittui umpituristeina turistibussilla, mikä lähti keskustan turistihotellin edestä. Mennen tullen ylitettiin Tejo-joki Euroopan pisintä siltaa, Vasco da Gamaa, pitkin. 17 125 metriä.