#Lissaboninkonnankoukut

Madeira 7.-10.12.

Oreo- ja Kinderleivoksia härregyyd...!

Madeiran jouluvalot

Tarja ja Helena olleet oikein joulumielellä!

Ruokalistat suomeksi - ei näin...

Viimeiset hetket Lissabonissa

Vikana päivänä pystyi vielä poikkeuksellisesti istumaan t-paidassa auringossa. +20 ja joulumarkkinat - huhhuh. Haettiin Belémistä pastel de natat kotiin viemisiksi (joita joku huippukämppis pihisti yöllä jääkaapista…). Paluuratikassa bongasin Bairro Alton parhaan livemuusikon Gerson Martan ja sain tilaisuuden vaihtaa viimeiset portugalilaiset poskisuudelmat ja hyvästit. Comércio-aukiolla nähtiin rakennuksen seinään ja riemukaareen heijastettu jouluvaloshow.

Kolmen kuukauden saldo

Valo, meri, ilmasto

Kapeat kujat, värikkäät nostalgiset rakennukset, ratikat ja putiikit

Kulkuyhteydet

Keskustassa punkatessa kaikki lähellä

Keskusta-alue hyvin hajautettu, ei tunnu liian suurelta kaupungilta

Elämää - tapahtumia ym.

Lihakset eivät ainakaan surkastuneet portaita ja mäkiä ravatessa

Aukiolot (esim. Ikea 23.30 asti hah)

Clini7

Porto ja ystävällisyys

Ginja, suklaakupista.

Bairro Alto, Kitschnlive ja Gerson Marta

Pastelariat (Granier the best, Madeiran Oreo-taivas hyvänä kakkosena. +4 kg...) Mr. Coco (kulman parhaat kebabit ja falafelit) Katusoittajat (sello ja rummut, wwou.)

Epäloogisuus (lähinnä kaikessa)
Hitaus (jonotus, kävelytahti)

Sokeri, pullamössö, rasva, suola…

Kaupassa asiointi: 1- ja 2-senttiset, kortti ei käy kaikkialla, lähimaksusta nyt puhumattakaan, kassoilla ei pidetä turhaa kiirettä, ahtaat tavaroiden pakkaustilat

Keskustassa kaipaa luontoa

Kämppäkavereita ei voi valita

“90-lukuisuus”

Huutajanainen (don't ask)

Jättiläislokit

Pari viikkoa Suomeen paluun jälkeen traumat kälättävistä kanssaeläjäkukkujista ovat hälvenneet ja hivenen haikeus takaisin Lissaboniin iskenyt. Kaikista kommelluksista, puhelimen tietojen hävittämisestä jääkaapista kadonneisiin ruokiin, huolimatta kokemus oli ainutlaatuinen. Kolme kuukautta on lyhyt aika, mutta lyhytkin hyppääminen täysin vieraaseen kulttuuriin kasvattaa. Yhtä kokemusta rikkaampana kohti uusia haasteita ja seikkailuja! Muito beijinhos!

- Pia & Nita

Konna & vierailevat tähdet Isa ja Veera

Joulumarkkinoita

Viimeiset pastel de natat Belémissä

Valoshow Comércio-aukiolla

Porto 28.-29.11.

Roadtrip Pohjois-Portugaliin. Vierailevana tähtenä isä, myös ratin takana. Lähtö Lissabonista laina-Passatilla oli verkkainen ja etenkin lyhytpinnaisten oinaiden nuppeja kiristävää juututtuamme Lissabonin keskustan liikennerysään. Avarammilla asfalteilla edettyämme löysimme Portugalin Venetsiaan, Aveiroon: pieni kaupunki Atlantin rannikolla, kanavissa lipuivat perämoottoriavusteiset gondolit.

Porton jouluvalot olivat syttyneet ja ydinkeskustasta löytyi ohjelmaa joulunavaukseen liittyen, kuten markkinoita, musiikkia ja luistelua. Sunnuntaina käyskentelimme keskustan kaduilla ja Douro-joen rannalla. Päädyimme ajelehtimaan joelle turistipaatilla partiolaisten ympäröimänä.

Portviinit laukkuun ja Passatin nokka takaisin kohti etelää. Paluumatkalla poikkesimme Nazaréssa, minkä kapeilla kujilla kohtasimme jälleen liikenneruuhkan. Kerkesimme kuitenkin näkemään auringonlaskun kallioilta. Huimapäisimpien surffareiden suosimassa Nazarén Atlantin aallokossa on parhaimmillaan yli 30-metriset aallot.

Aveiro

Innokkaiden partiolaisten piirittämänä Douro-joella. Suomen lippukin löytyi.

Kirjakauppa Lello. J.K. Rowling sai täältä inspiraation Harry Potteriin.

Terveet eväät

Kallehan se siellä ikkunassa

Nazaré

Työharjoittelun päätös

12-viikkoinen työharjoittelujakso on ohi. Samanaikaisesti haikeaa ja helpottavaa. Viimeisellä klinikalla oli huipputyyppejä, huipputyöyhteisö. Yhden sanan suomea tämän työporukan jokainen jäsen osaa umpivarmasti, ja se on perjantai. Kiitos kuuluu edellisille työharjoittelijoille, ja ehkä me hoettiin sitä vähän lisää..

Päätöspäivän viimeiset minuutit matelivat hikoillessa näyttökokeessa, missä lehtori oli seuraamassa yhden asiakkaan terapiatilannetta. Suoriutuminen niin ja näin, mutta C pamahti (asteikolla A, B, C, D, E, FX, F; kaksi viimeistä hylättyjä). Perjantaina käytiin vielä Nitan ja Suvin kanssa koululla palautekeskustelussa ja metsästämässä vihoviimeiset rustaukset lippuihin ja lappuihin.

Kaikenkaikkiaan työharjoittelu Lissabonissa oli valtavan rikastava kokemus. Ennen kaikkea oppi manuaalisia tekniikoita (mm. mulligan) ja varmuutta, mutta myös kriittistä ja loogista ajattelua, harjoitepankki monipuolistui ja eettinen silmä harjaantui. Luonne ja perspektiivi kasvoivat kohisten näiden oppiviikkojen aikana. Stressi ja väsymys purkaantuivat päätöspäivän jälkeen mm. päänsärkynä ja lisäväsymyksenä. Viimeisillä viikoilla väsymys painoi välillä melko vahvastikin ja aivot rusinoituivat ns. perusasioidenkin äärellä. Kerkesipä ohjaaja huomauttamaan kolmesti ryhdistäkin viimeisen kuuden viikon jakson aikana (tämä kääntyi jo pienimuotoiseksi vitsiksi..) - eikun rompparit laulamaan. Lisäksi portugalin kielestä tarttui muitakin sanoja perus päivää-lausahdusten jatkeeksi.

Suomalaisessa osaamisessa täytyy arvostaa etenkin järjestelmällisyyttä. Portugalissa sitä vaaditaan liikaakin, sillä asiakkaita saattaa olla viisi samanaikaisesti. Yhdelle fysikaalista hoitoa ja loput itsenäisesti harjoittelemaan samalla kun tekee manuaalista käsittelyä yhdelle. Kiireen vuoksi itse hoito kääntyy helposti mahdollisimman helpoiksi ratkaisuiksi (esim. asiakas tekee harjoitteita itsenäisesti ja väärällä tekniikalla), jolloin kärsivänä osapuolena on asiakas. Suomen asiakasaikojen lyhyydestä nuriseminen ei tähän heijastettuna tunnu juuri miltään. Itse tosin keskityin täällä yhteen asiakkaaseen kerrallaan ja ohjaaja hoiti muut käyden siinä välissä ohjaamassa vielä minuakin. Eräs asiakas totesikin, että terapia tuntuu intensiivisemmältä, kun joku on koko ajan ohjaamassa ja seuraamassa harjoitteiden suorittamista.

Vinkkejä seuraajille: kerratkaa anatomiaa (paljon) ja asennoitukaa vastaanottavaisesti, mutta terveen kriittisesti. Antakaa myös omasta osaamisestanne.

Ruotsalaiset tekevät kaiken paremmin - Ikea-kierroksen ja tuunauksen tuotoksia vikalle päivälle. Kirjaimet luonnollisesti työntekijöiden nimistä, vaikka yksi R joukkoon eksyikin, hups...Ainakin yksi Clini7:n väestä tykästyi myös perinteiseen makuyhdistelmään ruotsalaisvalmisteinen sinihomejuusto piparin päällä nautittuna. Viiniglögi jäi korkkaamatta, mutta lienee tuhottavan viimeistään firman pikkujouluissa.