Viikko nro uno - financial number ynnä muuta

2:30 a.m Helsinki, Kallio. Kellon riemukkaasti soidessa piti hetki haaveilla unien jatkamisesta. Ei auttanut, torkutusta ruhtinaaliset 5 minuuttia ja ylös. Nopeat aamupesut, eväät kaapista ja viimehetken tsekkailut reissukamoille. Matka Lissaboniin voi alkaa!

Rinkat ja muut nyssäkät kantoon, ja konnakopla bussipysäkille viileään aamuyöhön. Bussista hyppäsimme Helsinki-Vantaa-lentokentälle, suurimmat kantamukset koneeseen ja käsimatkatavaroiden kanssa aamupalalle. Onneksi kaukaa viisaina olimme tehneet osittain aamupalan valmiiksi, normaalin kaakaon maksaessa 5€ lentokentällä, ei harmittanut syödä repussa muhjaantuneita leipiä aamutuimaan.

Ravitsevan aamupalan jälkeen olikin sitten pikkuhiljaa aika siirtyä koneeseen. Perillä olimme paikallista aikaa 8:30. Rinkkojen iloisesti saavuttua hihnalta luoksemme siirryimme ulos pohtimaan, millä kulkuneuvolla olisi järkevintä matkata määränpäähämme. Hetken päätä raavittuamme ja karttaa käsissä pyöriteltyämme päätimme olla kunnon turisteja ja kysyä infosta apua. Bussi valikoitui helpoimmaksi vaihtoehdoksi ja siirryimme nököttämään pysäkille. Hetken jonossa huojuttuamme huomasimme taksikuskien ajelevan ympäri asemaa pillit pohjassa. "No uber-taxi!!!" Siinä vaiheessa vielä huvitti tuohtuneet taksikuskit tukkimassa liikennettä mielenosoituksessaan, mutta tunnin bussia jonotettuamme alkoi vähän rinkka olalla jo painaa. Taksit olivat aiheuttaneet pienimuotoisen blokkauksen liikenteelle, joten bussin tulosta ei ottanut mitään selvää. Olisiko se sittenkin metroreissu edessä, eihän tästä tiennyt milloin tilanne normalisoituu. Siirryimme siis jonosta jonoon, nyt vain jonotimme metrolippuja. Hetken siinä seistessämme ystävällinen setämies tuli koputtamaan olkapäälle. Onneksi Pia oli sen verran peloton tuntemattomien herrojen suhteen, että vaivautui selvittämään mitä asiaa herrasmiehellä oli.  Selvisi, että hänellä oli kaksi metrolippua, jotka menisivät tunnin päästä umpeen. Hän itse oli jäämässä lentokentälle. Wuhuu, ei tarvinnut enää jonottaa ja hyppäsimme metroon.

Hey ho let's go

Traffic jam lentokentällä. Ja heti päästiin paikallisuutisiin.

 

Perillä, vihdoin - cheers!

Rossio-pysäkiltä siirryimme Rua dos Fanqueiros - kadulle. Tämä olisi sitten kotimme seuraavat kolme kuukautta. Oven tuli avaamaan Marco, herra jonka tulemme tuntemaan vuokraisäntänä. Nopeat yleisten tilojen esittelyt ohjeistuksineen, jonka jälkeen avaimet kouraan omiin huoneisiin. Vaikka tiedossa oli, ettei mitään viiden tähden kämppää ollut tarjolla, tuli kuitenkin asunnon boheemius hieman yllätyksenä. Elämisen jälkiä, mutta eiköhän tässä sen kolme kuukautta punkkaile aivan loistavasti.

First things first, eli ruokaa oli saatava. Reissusta rähjääntyneinä päätimme mennä syömään läheiseen vuokraisäntämme suosittelemaan paikkaan. Tämän jälkeen supermarketin metsästys, missä terveellisen ruoan hakuammuntaa. Miksi kaikki on pitänyt upottaa sokeriin ja säilöä niin, että tuotteet pysyvät muuttumattomina seuraavat 10 vuotta. Lumenvalkoisesta paahtoleivästäkin oli näppäristi poistettu reunat, ettei vain vahingossakaan näyttäisi terveellisiltä. Hetken pyörimisen jälkeen löytyi jonkin sortin terveyshylly. Vetisiä soijanakkeja suolaliemessä. Tyydyimme kuitenkin kuivasoijaan ja #superfoodeihin. Ne jopa olivat Suomen hintatasoon verrattuna ihan kohtuuhintaisia.

Keskiviikkoaamuna umpipimeästä huoneesta silmiä raottaessa tiuku repi kahdeksan pintaa. Asuntomme on käytännössä melkoinen bunkkeri, josta ei kyllä saa minkäänlaista infoa vuorokauden ajasta tai säätilanteesta. Ikkunoita löytyy muutamasta huoneesta, mutta hintatietoisina suomalaisina päädyimme ikkunattomaan ratkaisuun, tai no, toisesta huoneesta löytyy ikkuna suoraan seinään. Käytännöllistä!

 

Kiitti näistä soijatuotteista!

Nam mitä kakkuja...Noot.

Aamupalan jälkeen yritimme käydä hankkimassa ESN:n toimistolta opiskelijakortteja. Etukäteen olimme selvittäneet että toimisto aukeaa klo 11. Saavuimme toimistolle hieman ennen 12:ta ja oven avasi kaksi erasmusvaihtaria, jotka olivat niin ikään tulleet toimistolle asioimaan. Selvisi, että paikalla saattaisi olla ehkä kahden pintaan henkilökuntaa. Vaikka suomalaisina viihdymmekin erilaisissa jonotustilanteissa, päädyimme häipymään biitsille moikkaamaan aurinkoa. Iltapäivästä uusinta aamupäivän iskusta toimistolle tuotti tulosta ja saimme kortit ja jonkin sortin opastusta käytännönasioissa. Paikallisia pankkikortteja olimme kuulleet kannattavaksi hankkia, mutta iltapäivän ollessa jo pitkällä päädyimme jättämään sen rastin seuraavalle päivälle. Paluumatkalla ohitimme kaupan, jota mainostettiin Healthy storena, tämä piti käydä tarkistamassa. Ja mitä, sieltä löytyi; leipää, jossa jopa oli jotain kuidun tapaista! Samoin jogurttia ilman sokeria ja mysliä, joka ei ollut ihan pelkkää sokeria! Lisäksi hyllytolkulla kasvistuotteita konnakoplan vihannesmatkustajalle. Riemukkaina tästä palasimme asunnolle valmistamaan päivällistä.

Torstain to do-listalla oli korttipinon kartoittaminen. Kävelimme nohevina pankkiin ESN:ltä saatujen ohjeistusten mukaisesti. Pankista kuitenkin saimme listan dokumenteista, joiden kanssa tilin avaaminen onnistuisi. passi, check, dokumentti asumisesta, työn alla, financial number, financial number… mikä? Tämä mystinen numero meidän piti selvittää toimistosta, jonka osoitteen saimme pankista. No, ei muuta kun toimiston etsiminen ja jonon perälle. Infotaulu oli portugaliksi, joten intuition mukaan muutama numero kouraan ja jonon perille. Jonotus viimein palkittiin ja vuoromme koitti. Harmi vain että toimiston täti puhui vain portugalia. Loppujen lopuksi saimme toisen osoitteen salamyhkäisen financial numberin selvittääksemme. Jonotuskarkeloiden jälkeen päätimme hetkeksi mennä asunnollemme metsästämään kiireistäkin kiireisemmän vuokranantajamme, jotta saisimme todistuksen asumisesta. Samalla tuli puheeksi pankkitilin avaaminen, ja vuokranantaja ihmetteli, miksi me tarvitsimme tiliä kohdemaassa? Tilin avaamiseen menisi reipas kuukausi, ja jokainen rahasiirto eniveis maksaisi. Totta! Ehkä siis pärjäisimme ilman. Joten pankkitilin avaamisen puolesta pystyi vetämään viivan yli. Tuskasta ja jonotuksesta huolimatta.

Julkisen liikenteen kortin sai metroasemalta, jonne päätimme kauniina päivänä kävellä. Jono luikerteli iloisesti muutaman kymmenen metrin mittaisena. Ei auttanut, perille vain odottamaan vuoroa. Onneksi ESN:n toimistolla olimme saaneet lomakkeet valmiiksi täytettyä. Laput jätettiin toimiston leidin hellään huomaan ja seuraavana päivänä  voisi kortin hakea. Tämän jälkeen lähdimme etsimään lupaavalta kuulostavaa kuntosalia: Get fit. Kartan ja uskomattomien suunnistustaitojemme avulla löysimme perille. Sali vaikutti siistiltä, joten päädyimme kirjautumaan asiakkaiksi. Edullinenkin oli vielä kaiken lisäksi, alle 40€/ 3 kk.

To do-listan huvettua lähdimme tepastelmaan kotia kohti. Matkalla silmiimme osui Lidlin iloinen logo! Haltioituneina löysimme sieltä mm. juustoa, joka sopi ehkä skandimakunystyröillemme paremmin kuin paikallinen vähän rasvaisempi versio. Lisäksi löysimme rahkaa, kyllä, quark-pöniköitä ilman rasvaa. Tästä riemastuttavasta kauppakokemuksesta jatkoimme asunnollemme ihan vain vaihteen vuoksi syömään. Eräs kämppiksistä mainitsi menevänsä illalla Voguen Fashion Nightiin, ja päätimme liittyä seurueeseen. Viimeistenkin saadessa itsensä lähtötelineisiin poistuimme residenssistä. Kadut olivat tupattuna täyteen ihmisiä ja vaateliikkeet olivat auki myöhään houkuttelevine tarjouksineen.  Näiden houkutusten äärellä shoppailua rakastavien ihmisten seurue päätyi liikkeeseen, jonka näyteikkunassa oli ehkä coolein nais-dj ikinä! Jatkoimme matkaa yläkertaan, jossa sijaitsi jonkin sortin kylpyhuonenäyttely. Kyllä, lähtiessämme Voguen muoti-iltaan, päädyimme katselemaan erilaisia wc-istuimia vuokraisännän ja kämppistemme kanssa. Vaikka alkuilta vaikutti jo näinkin lupaavalta, tylsinä suomalaisina valitsimme lopulta oman sängyn.      
- Nita         

Dj näyteikkunassa

Interesting.

 

Perjantai-aamuna suuntasimme Cais Sodrén asemalta junalla Tejo-joen ja Atlantin vartta pitkin Estoriliin, mistä yhteistyökorkeakoulumme Escola Superior de Saúde do Alcoitãon koordinaattori João meidät nouti koululle. Kyytiin hyppäsi myös Suvi, fyssariopiskelija niin ikään. Privaattikyydin jälkeen paperinpyörittelyt, allekirjoitukset sekä starter packeihin tutustumista koordinaattorin toimistossa. Työvaatteiden sovittaminen osoittautui varsin mielenkiintoiseksi: ”hoitajamaiset” yläosat olivat mitoitukseltaan normaalikokoisia, mutta housut piti jokaisen nöyrtyä ottamaan vähintään XL-hyllyltä. Näiden ylimittaisten hiphopparialaosien taltuttamiseen särmärit olisivat enemmän kuin tarpeelliset. Vaateähellyksen jälkeen fysioterapian lehtori Antonio kierrätti meitä koulussa ja kävimme läpi tavoitteita ja toiveita maanantaina alkavaan kenttäjaksoon liittyen. Koulu tarjosi meille ystävällisen ja tarkan opastuksen päätteeksi lounaan ja Nitakin vegetaristina sai salaattia syödäkseen. Iltapäivällä Antonio kuljetti meidät autollaan upeaa merinäköalareittiä pitkin takaisin Lissaboniin, missä kävimme tutustumassa harjoittelupaikkoihin. Kierroksesta jäi erittäin hyvä maku suuhun, ja se todentotta pehmittää laskua maanantain starttipäivään. Ensimmäisen kuusiviikkoisen olemme kaikki kolme eri paikoissa, ja toisen jakson teemme Nitan kanssa samalla Clini7-klinikalla. Klinikat ovat yksityisiä ja suuntautuneet tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaan, ortopediaan sekä urheilufysioterapiaan hieman paikasta riippuen. Tarkemmat kuvaukset ensi viikolla, jahka hommiin päästään!

Koulun fysioterapialuokka

Lauantaina samoilimme keskustan pääkaduilla jahdaten välineitä käytännön elämiseen. Lopulta huomasimme istuvamme Alfragiden Ikeassa liha- ja kasvispyörykkälautasten ääressä. Noniiin, viidenteen päivään asti vierähti ennen kuin tosi-skandinaavikko pulpahti pintaan…Seuraa pienimuotoinen vertailu suomi-ikea- ja portugali-ikea – kulttuurien välillä: 

Suomessa kahvikupit ovat oikeankokoisia, Portugalissa säälittäviä espressokuppeja. Joka tapauksessa, sain maitokahvia ja se oli mukiinmenevää. Molemmissa kulttuureissa jonotetaan yhtä kiltisti, ja ravintolavalikoimasta löytyy lihapyörykkää, kasvispyörykkää, kanelipyörykkää, pyörykkää pyörykän perään…Tiskiharjavalikoima on Portugalissa suppea, nää käyttää täällä pesusieniä tiskaamiseen. Keskipaahtoista kahvia löytyi, ah. Portugalissa miehet ovat enemmän mukana ostosvalinnoissa (eivät ainoastaan kaiva nenää tai nuoku Klippan–sohvalla). Muuten Portugalissa näyttää viriävän skandinaavisen vertainen Ikea-kulttuuri.

Illalla lähdin puolalaisen kämppiksemme Anian opastamana viettämään iltaa urbaaniin pubeja ja livemusiikkia pursuavaan Bairro Altoon. Vietimme koko illan pienessä ja intiimihenkisessä pubissa, missä charmantti muusikko soitti läpi illan akustisia covereita. Sunnuntai kului lorvaillessa, kaupungilla ja työharkkareitit tarkastaessa. Huomenna arki alkaa, tuntemukset ovat jännittyneet, mutta innostuneet.

- Pia

To make it simple:

Traffic jam at the airport – welcome to Lisbon!

Hunting full corn and sugarless products. The answer is Celeiro. Or Lidl.

Queueing, queueing, queueing…

Collecting cards as a traffic card, a student card and a gym card.

Vogue Fashion Night = looking at the toilet seats.

Visited at Escola Superior de Saúde do Alcoitaõ in Estoril and practical placements.

Ikea.

 

Hejsan allihopa...

Kotikatu Rua dos Fanqueiros