Porto ja työharjoittelun päätös ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Porto 28.-29.11.

Roadtrip Pohjois-Portugaliin. Vierailevana tähtenä isä, myös ratin takana. Lähtö Lissabonista laina-Passatilla oli verkkainen ja etenkin lyhytpinnaisten oinaiden nuppeja kiristävää juututtuamme Lissabonin keskustan liikennerysään. Avarammilla asfalteilla edettyämme löysimme Portugalin Venetsiaan, Aveiroon: pieni kaupunki Atlantin rannikolla, kanavissa lipuivat perämoottoriavusteiset gondolit.

Porton jouluvalot olivat syttyneet ja ydinkeskustasta löytyi ohjelmaa joulunavaukseen liittyen, kuten markkinoita, musiikkia ja luistelua. Sunnuntaina käyskentelimme keskustan kaduilla ja Douro-joen rannalla. Päädyimme ajelehtimaan joelle turistipaatilla partiolaisten ympäröimänä.

Portviinit laukkuun ja Passatin nokka takaisin kohti etelää. Paluumatkalla poikkesimme Nazaréssa, minkä kapeilla kujilla kohtasimme jälleen liikenneruuhkan. Kerkesimme kuitenkin näkemään auringonlaskun kallioilta. Huimapäisimpien surffareiden suosimassa Nazarén Atlantin aallokossa on parhaimmillaan yli 30-metriset aallot.

Aveiro

Innokkaiden partiolaisten piirittämänä Douro-joella. Suomen lippukin löytyi.

Kirjakauppa Lello. J.K. Rowling sai täältä inspiraation Harry Potteriin.

Terveet eväät

Kallehan se siellä ikkunassa

Nazaré

Työharjoittelun päätös

12-viikkoinen työharjoittelujakso on ohi. Samanaikaisesti haikeaa ja helpottavaa. Viimeisellä klinikalla oli huipputyyppejä, huipputyöyhteisö. Yhden sanan suomea tämän työporukan jokainen jäsen osaa umpivarmasti, ja se on perjantai. Kiitos kuuluu edellisille työharjoittelijoille, ja ehkä me hoettiin sitä vähän lisää..

Päätöspäivän viimeiset minuutit matelivat hikoillessa näyttökokeessa, missä lehtori oli seuraamassa yhden asiakkaan terapiatilannetta. Suoriutuminen niin ja näin, mutta C pamahti (asteikolla A, B, C, D, E, FX, F; kaksi viimeistä hylättyjä). Perjantaina käytiin vielä Nitan ja Suvin kanssa koululla palautekeskustelussa ja metsästämässä vihoviimeiset rustaukset lippuihin ja lappuihin.

Kaikenkaikkiaan työharjoittelu Lissabonissa oli valtavan rikastava kokemus. Ennen kaikkea oppi manuaalisia tekniikoita (mm. mulligan) ja varmuutta, mutta myös kriittistä ja loogista ajattelua, harjoitepankki monipuolistui ja eettinen silmä harjaantui. Luonne ja perspektiivi kasvoivat kohisten näiden oppiviikkojen aikana. Stressi ja väsymys purkaantuivat päätöspäivän jälkeen mm. päänsärkynä ja lisäväsymyksenä. Viimeisillä viikoilla väsymys painoi välillä melko vahvastikin ja aivot rusinoituivat ns. perusasioidenkin äärellä. Kerkesipä ohjaaja huomauttamaan kolmesti ryhdistäkin viimeisen kuuden viikon jakson aikana (tämä kääntyi jo pienimuotoiseksi vitsiksi..) - eikun rompparit laulamaan. Lisäksi portugalin kielestä tarttui muitakin sanoja perus päivää-lausahdusten jatkeeksi. 

Suomalaisessa osaamisessa täytyy arvostaa etenkin järjestelmällisyyttä. Portugalissa  sitä vaaditaan liikaakin, sillä asiakkaita saattaa olla viisi samanaikaisesti. Yhdelle fysikaalista hoitoa ja loput itsenäisesti harjoittelemaan samalla kun tekee manuaalista käsittelyä yhdelle. Kiireen vuoksi itse hoito kääntyy helposti mahdollisimman helpoiksi ratkaisuiksi (esim. asiakas tekee harjoitteita itsenäisesti ja väärällä tekniikalla), jolloin kärsivänä osapuolena on asiakas. Suomen asiakasaikojen lyhyydestä nuriseminen ei tähän heijastettuna tunnu juuri miltään. Itse tosin keskityin täällä yhteen asiakkaaseen kerrallaan ja ohjaaja hoiti muut käyden siinä välissä ohjaamassa vielä minuakin. Eräs asiakas totesikin, että terapia tuntuu intensiivisemmältä, kun joku on koko ajan ohjaamassa ja seuraamassa harjoitteiden suorittamista.

Vinkkejä seuraajille: kerratkaa anatomiaa (paljon) ja asennoitukaa vastaanottavaisesti, mutta terveen kriittisesti. Antakaa myös omasta osaamisestanne.

Ruotsalaiset tekevät kaiken paremmin - Ikea-kierroksen ja tuunauksen tuotoksia vikalle päivälle. Kirjaimet luonnollisesti työntekijöiden nimistä, vaikka yksi R joukkoon eksyikin, hups...Ainakin yksi Clini7:n väestä tykästyi myös perinteiseen makuyhdistelmään ruotsalaisvalmisteinen sinihomejuusto piparin päällä nautittuna. Viiniglögi jäi korkkaamatta, mutta lienee tuhottavan viimeistään firman pikkujouluissa.

Päivän tärkein - lounastauko ohjaajien kera

Done!

Sporting-Belenenses 1-0 (jatkoajalla ja rankkarilla)

Tuli hommattua liput vähän isompaan matsiin kuin piti, hups...

....mutta vaihto onnistui: Benfica-Académica 3-0 (kaksi rankkarilla)

Pieni loma on nyt ansaittu ja aikaa Portugalissa vielä reilu viikko.

Quem corre por gosto não cansa.

- Pia

6.12. - Happy Independence Day, Finland!

Surffausta, synttäreitä ja supertyöpaikkatreenejä

Pari viikkoa sitten kävimme muutaman kämppiksen kanssa kokeilemassa surffausta. Caparicalle tois puol jokkee päädyimme vanhalla pakettiautolla. Meidän kokoonpanon lisäksi samalle surffitunnille matkasi myös kolme muuta, kaksi ranskalaista ja yksi puolalainen. Puolalainen tyttö itseasiassa paljastui myöskin fysioterapeuttiopiskelijaksi. Kun Piakin oli saanut ahdettua märkäpuvun oikein päin päälle, lähdettiin lämmittelemään surffilihaksia ja saamaan opastusta Atlantin aaltojen kesyttämiseksi. Vaikka suurimmaksi osaksi tyydyin seisomaan laudan kanssa aallokossa, oli minulla myös hetkeni, jolloin matkasin aallolla laudan päällä seisten - ilman että se päätyi joka kerta kaatumiseen. Suola- ja nestetasapaino pysyi hyvin balanssissa, kun välillä hörppi merivettä suun kautta ja välillä myös vähän silmien ja nenän. Rannalle takaisin hoiperrellessa silmät olivat kuin särjellä, mutta yhtä kokemusta rikkaampana!

 

A part of the crazy surf team

Viime lauantaina tuli vanhettua vuosi lisää ja Pia tarjosi Brown’s Coffeessa brunssin. Brunssi oli kattaukseltaan hyvin jälkiruokapainoitteinen, mikä ei missään nimessä huono asia ollut. Mm. pastel de natoja löytyi muutamassa koossa ja pannukakkujen päälle löytyi nutellaa! Näiden villien bileiden jälkeen salin kautta seuraavaan paikkaan syömään, joka valikoitui Ravintolapäivän kunniaksi erääseen kyseisen päivän ravintolaan - Happiest Belly Ever. Ravintolapäivä ei vielä ole aivan saavuttanut Lissabonin kokoista kaupunkia. Koko Lissabonista löytyi yksi ravintola (ja yhteensä kaksi koko Portugalista), johon päädyimme vierailemaan. Ihan jännä kokemus: stressaantunut emäntä ja tupa täynnä portugalilaisia. Lopputulemana istuttiin portugalilaiskaksion sohvalla yrittämässä puhua  suomenruotsalaiselle ja ruotsalaiselle ruotsia, mikä kanssakeskustelijoiden toimesta vaihtui jostain kumman syystä englanniksi (kompastuskivi: "itä" ruotsiksi?? ). Mutta muffinssit olivat hyviä!

Työvoitto ja synttäripaketti onnellisesti haltuun toisella yrittämällä postitoimistosta sekä muutaman sähköisen yhteydenottolomakkeen täytön jälkeen. Ekan yrittämän vastaus oli "We don't have nothing with this code."  Lisäkysymyksiin vastauksena sama lause korotetun äänen kera.  Seuraavana päivänä tosin paketti löytyi eri henkilön toimesta. Kiitti asiakaspalvelusta CTT!

- Nita

Sunnuntai kului Freeportissa, outlet-ostoskylässä joen toisella puolella. Matka taittui umpituristeina turistibussilla, mikä lähti keskustan turistihotellin edestä. Mennen tullen ylitettiin Tejo-joki Euroopan pisintä siltaa, Vasco da Gamaa, pitkin. 17 125 metriä.

Praça do Comercio

ESSAn edustusuniformut

007 and the smallest available snacks (soda 0,8 l...)

 

Summary

Craaaazy birthday party of the oldies, with happy belly fellows :3

Samma på svenska 

(Ikea...)

Three weeks out ??

- Pita

Team Calisthenics - äärimmäistä kehonpainotreeniä akupunktikon ja ohjaajan kanssa

Puolivälissä - ensimmäinen työharjoittelu paketoitu ja toinen startattu

Family time!

Cascais

Sisko kävi kylässä. Vapaapäivänä sujautettiin junalla 30 kilometriä länteen Atlantin rannikolle, Cascaisiin. Kalastajakaupunki on tunnettu kilometrien mittaisista hiekkarannoistaan, mutta sää ei tällä kertaa suosinut auringonpalvontaan. Aika kului tästä huolimatta leppoisasti keskustan kujilla ja rantakaduilla samoillessa. Viikonlopun aktiviteetteihin lukeutuivat muun muassa Belém (taas hyvin tuulista), Bairro Alto ja ylisyönti. Bairrossa nautittiin live-musiikista lämminhenkisessä viinikellarimaisessa ravintolassa viinitynnyripöydän ääressä. Brasilialais-portugalilainen artisti esitti englanninkielisiä covereita kitaralla säestäen. Tutustuin hänen omia portugalinkielisiä kappaleita sisältävään levyyn ja vaihdoimme muutaman sanan mm. kappaleiden merkityksestä. En kuitenkaan päätynyt sijoittamaan. Lähtöä tehdessämme artisti pyysi ottamaan levyn ilmaiseksi. Eijei pitäähän siitä nyt maksaa. Noh... Parit hupsut lantit hattuun ja levy kourassa kohti Kitschnliveä ja Gerson Martaa.

Aktiviteetteihin lukeutui myös visiitti Orienteen Euroopan toiseksi suurimpaan akvaarioon. Altaiden ehdoton kingi oli aurinkokala, Mola Mola, alias Mörkö, tai wikipedian mukaan möhkökala. Maailman suurin luukala, painoa pari tonnia. Suu aukesi tasaiseen tahtiin evien liikkuessa. Kaunis ilmestys. Akvaariossa käynti oli maskottimme ehdottomasti tähän asti paras kokemus: Konnan kadonnut klaani löytyi! Asuu akvaarion myymälässä. Löydös löi lähes möhkökalat kaikki laudalta.
 ----
Ulkomailla pidempään oleskelu aiheuttaa luonnollisia muutoksia, kuten hiusten rehoittumista - tarvitaan siis paikallisen kampaajan osaamista. Lampsin kampaamoon Bairrossa, ja viisikymppinen nainen ryhtyi töihin. Kuten työharjoittelussa, kollegojen välinen portugali-dialogi jatkui soljuvasti läpi pesujen ja leikkausten. Kampaaja ei puhunut englantia, mutta nuorempi kollega päivysti työntekoa taustalla silmä kovana. Sydämennyrjähdyksiä lähinnä kampaajan tarttuessa trimmeriin ja niskavilloihini. Väri (ja tukka) säilyi, ei mullistavaa muodonmuutosta.

Konna & Kitschnliven omistaja..

The Oceanarium

Mola Mola. Puli puli.

Konna's missing clan found in the Oceanarium!

"Takapihan linna" - kohteena Castelo São Jorge. Tuolla me jossain asutaan...

 

Käynti ESSAlla

Viimeisellä työviikolla ensimmäisessä harjoittelupaikassa  suuntasimme Nitan ja Suvin kanssa junalla Estorilin asemalle, mistä kahden paikallisen opiskelijan kyydittämänä pääsimme koululle. Ensin tutustumiskäynti viereisen kuntoutuskeskuksen fysio- ja toimintaterapian tiloihin. Käynnistä ei englanninkielistä brosyyria lukuun ottamatta käteen paljoa jäänyt, ja lehtori Antonio totesikin olevansa pettynyt keskuksen nykyiseen kuivaan tapaan esitellä tiloja. Keskukselta koululle lounastamaan. Hetken nautittuamme kouluruuan antimista pöytäämme pelmahti innokas portugalilaisfysioterapeuttiopiskelijain ryhmittymä. Kysymyksiin vastailua ja vastakysymysten esittämistä sujuvasti porkkanasalaattia ja chorizoa märehtien.

Portugalilaisen nuoren tulevaisuuden uravalinnan on oltava kirkkaana mielessä lukion lopussa, sillä korkeakouluun pääseminen riippuu pitkälti yo-kirjoituksiin verrannollisissa kokeissa menestymisestä. Eri aloille pyrkimiseen vaikuttavat merkittävästi tiettyjen aineiden arvosanat. Koulutus on aloitettava heti seuraavalla lukukaudella lukion päättymisestä, eikä sitä voi lykätä. Lukio päätetään 18-vuotiaana. Muun muassa tämän vuoksi ESSAn opiskelijoiden innostuneisuuden rinnalla olo tuntui melko, noh, kypsältä. Koulun sisäpihalla päivää paistatellessa oli myös vaikea olla noteeraamatta, että suuri osa terveysalan(kin) opiskelijoista tupakoi. Ravitsemustieto ei taida myöskään sisältyä koulutusohjelmaan: ruoka-annoksiin on normaalia ripotella sipsejä kyytipojaksi. Ravintoloissa puolestaan riisi ja ranskalaiset samassa annoksessa on lyömätön kombo.

…Kunnes koitti aika itse päivän high lightin: esitykset ja reflektiot ensimmäisistä työharjoittelupaikoista. Nämä läpikäytiin PowerPoint-esityksin melko paineettomasti (PaniikkiPirkkoa lukuunottamatta) nelistään Antonion kanssa. Arvioinnit kaikesta arvioitavasta saadaan toisen työharjoittelun päätteeksi.

- Pia

Kouluruoka, 5,10 e.

The Office at Martim Moniz

Viikonloppumarkkinat Figueirasilla

Sintra

Lauantaina kävimme Alicen ja Pian kanssa Sintrassa. Reissu alkoi junamatkalla kohti Sintraa. Junasta pois hypätessämme vastassa oli varmaan kymmenen opasta valmiina maksua vastaan opastamaan turistikierrokselle. Olimme kuitenkin päättäneet lähteä omatoimiselle Sintran reissulle, ja pysyimme suunnitelmassamme. Ensimmäisenä bongattuamme Cafe a Piriquitan keltaisen seinän päädyimme tähän yhtenä Sintran nähtävyyksistä tunnettuun kahvilaan ottamaan take away-leivonnaiset. Mukaan tarttui jonkin sortin perinteiset leivokset, joiden nimiä en nyt muista. Toinen oli kääretorttua muistuttava sokeroitu mötkylä ja toinen pienempi kanelilta maistuva leivos. Piriquitan jälkeen vuorossa oli Quinta da Regaleira. Palatsin ja suuren puutarhan ympäristössä riitti ihasteltavaa. Päivän sää oli kuin tilauksesta hieman utuinen, juuri sopiva näihin maisemiin. Nähtävyyksiä kummastellessa kului muutama tunti, jonka jälkeen metsästimme ruokapaikan. Ekalla yrittämällä löytyi jokaiselle syöjälle sopiva paikka ja täytyy myöntää että heittämällä paras ravintolaruoka, mitä täällä olin syönyt. Syömisen jälkeinen väsymys ja kylmyys vetivät reissulaiset kohti juna-asemaa ja kotimatkalle. Sintraan jäi vielä paljon nähtävää, mutta josko sinne vielä toisen reissun ehtisi tekemään.

- Nita

Poço Iniciático, Quinta da Regaleira

    Pian, alias Pipan, ravintola. Näitä Pipa-paikkoja oli Sintrassa sen verran, että meinasi hulluksi tulla. (Pipa = viinitynnyri)

Luolaan, mars

Clini7

HUIP-PU-A - toinen viikko on käynnistynyt uudella klinikalla. Ohjaajat jaksavat selittää, kysyä ja esimerkein näyttää. Tasainen iloisen huojentunut mielentila on vallannut mielen.

Clini7:n tyypillinen asiakas on vakuutusyhtiön kautta saapuva työikäinen, joka tarvitsee joko postoperatiivista tai tuki- ja liikuntaelimistön fysioterapiaa. Useimmat asiakkaat käyvät terapiassa päivittäin. Manuaalista käsittelyä, tai suoranaista hierontaa, on huomattavasti vähemmän edelliseen paikkaan verrattuna. Nivelmobilisaatio ja lihasvoimaharjoitukset ovat käytetyimpiä hoitomuotoja. Yrityksen tilat ovat kahdessa kerroksessa ja terapiahuoneita ja rauhaa löytyy jokaisesta siivestä. Klinikalla työskentelee kuusi fysioterapeuttia ja akupunktikko. Asiakastapauksiin ovat lukeutuneet perinteisten nilkannyrjähdysten ja impingement-olkapäiden ohella muun muassa auton tönäisystä seuranneet olkapään sijoiltaanmeno, murtunut lantio, tibia ja fibula sekä painavan lastin alle jääneet sormet. Estadofisioon verrattuna englanti ei taivu valtaosalta asiakkaista. Elekieltä ja tulkkia kehiin, tai perinteistä työhön uppoamista rikkomattomassa hiljaisuudessa... :p

Lääkärit ovat Portugalin hierarkiassa korkealla, mikä valitettavasti konkretisoituu joissain tapauksissa sivuuttamalla mielivaltaisesti fysioterapeuttien tärkeitä huomioita ja vaatimuksia asiakkaan hoidossa (esim. terapian jatkuminen uusien oireiden vuoksi). Pahimmillaan asiakas kärsii pahenevista kivuista lääkäreiden ylimielisyyden vuoksi. Kirjaaminen tapahtuu nimenomaan huomattavammasta asiasta lääkäriä konsultoidessa, muuten terapiaa ei Suomen mallin vastaisesti kirjata.

Ensimmäinen viikko sujahti ohjaajan työtä seuratessa, asiakastapauksiin tutustuessa ja niistä keskustellessa ja kysymyksiin vastatessa, eri tekniikoita kokeillessa ja muutamia asiakkaita itsenäisemmin terapoidessa. Akupunktiota päästiin myös seuraamaan. Akupunktikko onkin mielenkiintoinen heppu: kulkee klinikalla korttipakka kädessään ja onnistui manipuloimaan mieleni täysin korttitempullaan. Ammattimaisuus ja rentous ovatkin Clini7:lla sopivassa balanssissa - motivaatio on taattu seuraaville viikoille. Tällä hetkellä ei ole epäilystäkään parhaasta työharjoittelupaikasta ja -ohjaajasta tähän mennessä.

Parasta: Paikallinen pastelaria-valikoima ja Clini7-huuma
Pahinta: spaanialaisten kämppisten meluisat illanistujaiset (alkaa käsivarsi olla tunnoton tästä hermopinteestä)
Peace & love, GetFitilläkin kajahti jo joululaulu. 

- Pia

Pizza Saturday